Kahvilakulttuuri a’la Mikkeli

Suomen presidentinvaali pidettiin sunnuntaina 28.1.2018. Presidenttiehdokkaina olivat Haatainen Tuula (sd.), Haavisto Pekka (vihr.), Hautasaari Laura (ps.), Kyllönen Merja (vas,), Niinistö Sauli (sit.), Torvald Nils (r.), Vanhanen Matti (kesk.) ja Väyrynen Paavo (sit.). Valtiollisten vaalien päivä on Suomessa virallinen liputuspäivä. Silti vain harvat olivat nostaneet lipun salkoon. Myös ”kotipihallamme”, Vanhalla Kasarmialueella, lippusalko kohosi kohti taivasta niin ikään tyhjänä. Kansalaisia näytti kuitenkin olevan liikkeellä runsaammin kuin tavallisena sunnuntaipäivänä. Reippaasti kävi omatkin askeleemme kohti vaalipaikkaa.

Käytettyämme äänioikeutta päätimme perinteisesti mennä vaalikahveille – tällä kertaa keskustan kahvilaan. Mikkelin keskusta, sunnuntai-iltapäivä ja kahvila on kuitenkin mahdoton kombo. Keskustassa voi kahvitella ainoastaan Burger Kingissä ja R-kioskilla. Lähiympäristössä kahvin juonti onnistuu huoltoasemilla. Mielikuvani edellä mainituista kahvipaikoista ei vastannut mielikuvaani kahvilasta, jossa nauttisin jotenkin arvokkaaseen ja juhlavaan vaalipäivään liittyvän kahvini. Mieleeni palasi edelliskesältä samankaltainen tilanne suljetuista ovista.  Tyylikkäästi pukeutunut seurue pysäytti meidät kysen kohteliaasti, voisimmeko neuvoa, missä olisi mukava pikku-kahvila. Seurue oli tulossa Mikkelin musiikkijuhlien konsertista. Vierailijoilla oli tarkoitus juoda iltapäiväkahvit ennen kotimatkalle lähtöään. Kerroimme juhlaväelle, että sunnuntaisin Mikkelin keskustassa ainoastaan McDonald´s myy kahvia – automaattikahvia – ja vieläpä ihan oikeasta pahvimukista! Hävetti Mikkelin puolesta.

Vaalikahvipaikkaa etsiessämme mietiskelin pienyrittäjien ja kahvilatyöntekijöiden asemaa. Kuinka suuren talousalueen ja kuinka paljon ostovoimaa vaadittaisiin, jotta kannattaisi pitää kahvila sunnuntaisin auki? Olisiko kahvilayrittäjien mahdollista sopia yhteistyöstä, että vuorottelisivat kahvilan aukipitämisessä sunnuntaisin? Kuinka paljon tilanneälyä tarvittaisiin ja pitää vuoro-sunnuntaisin kahvilaansa auki edes kansallisina merkkipäivinä tai kun Mikkelissä järjestetään tapahtumia? Kuinka innovatiivista yrittäjää tarvittaisiin, että hän saisi kahvilatoiminnastaan palkkan kasaan myös sunnuntaisin? Itselläni pienyrittäjänä ei olevaraa jättää asiakaitta palvelutta eikä mielestäni Mikkelilläkään ole varaa missata vierailijoita sen enempää kuin kuntalaisiakaan.

Tilastokeskuksen mukaan 500 gramman kahvipaketti maksaa keskiarvosti 3,99 €. Siitä saa viisikymmentä kupillista kahvia. Raaka-ainehinnaksi saan a’ 0,08 €. Kuivakakku- tai pullapalan hinta raaka-aineiltaan voi olla pari-kolme senttiä. Mitähän tapahtuisi ja mitähän lupia tarvitsisin, jos laittaisin ihan itse popup-tyyppisen kuivakakkukahvilan pystyyn ja pitäisin sitä sunnuntaisin auki neljän tunnin ajan? Kahvi ei maksaisi asiakkaalle mitään tai perustuisi vapaaehtoiseen kahvirahaan. Sillä saisin raaka-aineet ja mahdolliset alv:t kustannettua. Toimitilat, tarvittavat vermeet, vapaa-aikaa ja palveluhalukkuutta minulla jo onkin. Toimeentulo tulee muusta työstäni. Onhan sitä ihmisillä hullumpiakin ja kaliimpiakin harrastuksia!

Näiden mietteiden ja pienen pupatuksen jälkeen haimme auton parkista ja ajoimme 5 km päähän Visulahden Shellille. Saimme kuin saimmekin vaalikahvit juotua. Huoltoasemalla oli ainakin hyvät munkit!

By | 2018-02-11T16:18:09+00:00 helmikuu 2nd, 2018|0 Comments