Tulkitsen sometauon ja tipattoman tammikuu haluksi palauttaa sosiaalista, psyykkistä ja fyysistä toimintakykyä. Tipaton tammikuu auttanee kohentamaan terveyttä paremmalle tasolle ja sometauko havahduttanee huomaamaan itse elämän. Ne eivät kuitenkaan paranna psyykkistä, sosiaalista ja/tai fyysistä riippuvuutta, jos se on jo päässyt kehittymään.
Joidenkin kohdalla skrollaus, tykkäämiset, päivitykset, selfiet, posetus ym. vapauttavat dopaamiinia, endorfiinejä ja endokannabinoideja, jotka synnyttävät ihmisen kaipaamaa mielihyvän tai helpotuksen tuntetta. Kun toimintaa toistetaan riittävän usein, kemiat alkavat hallita elämää. Toleranssin muodostuttua toiminnan tarve lisääntyy, sillä hyvän olon tunteen saavuttaminen vaatii yhä enemmän. Some-riippuvainen ei voi enää tehdä yksinkertaisimpiakaan asioita ilmoittamatta niistä sosiaalisessa mediassa ja/tai hän kokee epämääräistä FOMO:a, ellei ole kaiken aikaa ajan tasalla eri some-kanavilla.
Riippuvuus voi syntyä mihin tahansa aineeseen tai toimintaan, joka tuottaa jonkin tyydyttävän kokemuksen. Riippuvuus on tapa vältellä tyydyttymättömyyden tunnetta ja todellisuutta. Ihmiset eivät aina edes tiedä, mitä he välttelevät. Riippuvuuden syntyä selitetään mm. perimällä, yksilöllisillä ominaisuuksilla, sosiaalisella ympäristöllä, asenteella, mallilla, mielenterveyden häiriöillä. Altistavia tekijöitä on paljon eikä kaikkia mekanismeja vielä tunneta. Riippuvuuteen on mielestäni kuitenkin syytä suhtautua vakavasti. Se on sairaus.
Ikävintä on, ettei riippuvuus ole koskaan vain jonkun oma ongelma, vaan se vaikuttaa koko lähiympäristöön. Lapset ovat haavoittuvimpia. Vauvat oppivat eleistä, ilmeistä, äänestä, kosketuksesta, läheisyydestä, vaikkei vielä olisi sanojakaan. He oppivat tunnistamaan tutut kasvot, turvan ja vasteen. He oppivat myös pian, että älypuhelin tai tietokone ovat vanhemmalle tärkeämmät kuin vauva itse. Aivojen muovautuessa hermoverkot, jotka eniten aktivoituvat, vahvistuvat. Vauvat ahdistuvat. Psykologi Edvard Tronick testasi jo 1970-luvulla Still Face -kokeilla sosiaalisten tunteiden kehittymistä vuorovaikutuksessa. Toki toimintaan uppoutumista (liikunta, ristisanojen ratkominen, lukeminen, neulominen…) on ollut ennen someakin, mutta ne eroavat somesta siinä, että älypuhelin on aina käsillä. Vaikka sometauko ei poista (sen enempää kuin tipaton tammikuukaan) jo syntyneitä jälkiä hermoverkostamme, on aina mahdollista aktivoida toisia hermoratoja ja vahvistaa niitä.
Hyödynnettynä ja sopivassa suhteessa digi-maailma tuottaa helpostusta moniin arjen toimiin ja siinä on paljon hyvää. Terve ihminen osaa rajata itseään, ohjata käyttäytymistään ja tarvittaessa strukturoida arjen hallintaa haittaavan toiminnan. Kun ensin huolehditaan järkevästi mahdollisista vieroitusoireista, voi some-, netti- tai päihdetaukoa suositella, jos siihen on ilmeistä tarvetta. Ei tauosta taida haittaakaan olla Muistetaan myös, että elämä on verkostoissa, ei verkoissa (eikä päivityskset sometauosta kiinnosta ketään).