Keinoja tavoitteiden asettamiseen:

Walt disney -malli

Walt Disney oli mieleltään arvaamaton. Koskaan ei voinut tietää millä mielellä hän tuli paikalle, sillä hänessä oli selkeästi kolme eri persoonaa: unelmoija, realisti ja kriitikko. Kerrotaan, että eri mielentilat mahdollistivat loistavien piirroshamojen ja animaatioiden syntymisen.

  • Unelmointi: Ensimmäinen tila oli kuin huone, jossa jätettiin ns. ”aivot narikkaan”. Huoneessa oli lupa vain ideoida, kaikki oli mahdollista, hulluimmatkin ideat saivat kukoistaa. Ideat listattiin. Jos joku erehtyi sanomaan esim. eihän tuo ole mahdollista, hänet poistettiin huoneesta.
  • Realisti: Toisessa huoneessa asui realismi. Unelmahuoneessa syntyneet ideat käytiin yksi kerrallaan läpi ja puntaroitiin, mitkä niistä olvat mahdollisia toteutta.
  • Ktiitikko: Valitut ideat tuotiin vielä kriitikoiden tarkasteltavaksi. Kriitikot pohtivat, ovatko ideat brändille sopivat, mitä hyvää, mitä huonoa,jos toteutetaan, mit seuraa, mitä ei yms.

Edellä mainitulla tavalla tuotantoprosessissa mietittiin ideahuoneessa, mikä olisi uskomattominta, mitä piirretyissä voisi tapahtua. Keksittiin, että olisi aika hullua, jos elefantit lentäisivät. Idea kirjattiin ylös. Realistit miettivät olisiko oikeasti mahdollista piirtää elefantti-hahmo, joka lentäisi. Ainakin sillä olisi suuret korvat. Kriitikot miettivät sopisiko lentävä norsu Walt Disneyn brändiin ja totesivat heillä olevan jo puhuvia hiiriä, housuttomia ankkoja jne. Lentävä norsu sopisi mitä mainioimmin tähän brändiin. Näin syntyi Dumbo!

NLP:n kehittäjä Rpbert Dilts esitteli ensimmisenä ns. Disney-mallin (Disneyn luovuus strategia, Walt Disney Strategies of Genius). Työkirjan sivulla 48 on Unelma tarina -harjoitus. Ihmiset kiinnittävät ja kaventavat mahdollisuutensa helposti uskomustensa ympärille eivätkä löydä tietään syntyneestä uomasta ulos. Tavoitteiden asettaminen voi siten olla vaikeaa. Unelma tarina -harjoitus mahdollistaa unelmoinnin ilman kriitikon ja realistin liian suurta vaikutusta. Kun unelmoija pääsee vauhtiin, luovuus lisääntyy, tavoitteet ja keinot niiden toteuttamiseksi löytyvät helpommin.

Jokainen ”valitus” sisältää toiveen

”Valitukset” ovat asioita, joihin ihmiset kaipaavat muutosta. Jos asiakas kertoo olevansa kiireinen, se sisältänee toiveen jostain muusta. Jos asiakas kertoo olevansa väsynyt, sekin sisältänee toiveen jostain muusta. Lantilla on kaksi puolta, janalla kaksi päätä. Kun esim. työnohjaaja ymmärtää kysyä ”valituksen” takana mahdollisesti olevasta toiveesta, asiakas saa pian kiinni siitä, mitä toivoo, mikä on suunta, jota kohti työskennellään. On myös hyvä muistaa, että vain asiakas itse tietää, mitä lantin toisella puolella on tai mitä janan toisessa päässä on. Siellä voi olla paljon erilaisia asioita ja useimmiten eri asioita kuin työnohjaajalla olisi!

Kiinnostusta asiakkaan asiaa kohtaan ja hänen ”valituksensa” takana olevaa toivetta kohtaan osoitetaan kysymällä häneltä siitä:

  • Sisältääkö kiire, josta kerrot, jonkun toiveen?
  • Onko se päämäärä, jota kohden haluat työskennellä?
  • Mistä alat tietää, että työskentelet haluamaasi suuntaan, toivettasi kohti?
  • Mistä vielä alat tietää?
  • Mitkä ovat ne merkit, joista alat tietää?
  • Ketkä muut huomaavat tämän?
  • Mitä muut siitä tuumaavat?
  • Mikä on ensimmäinen askeleesi kohti toivettasi?
  • Milloin sen teet?

Väsynyt äiti (jokainen ”valitus” sisältää toiveen)

Väsynyt äiti