Voiko olla liian innostunut

Minä rakastan työtäni ja viihdyn siinä. Rakkaus työhön auttaa minua jaksamaan, innostumaan ja innovoimaan. Työni kouluttajana sujuu kuin itsestään, sillä osallistujat kutsuvat minua tarinoihinsa ja johdattavat minut jopa omien rajojeni yli. Yksin olisinkin kovin vähän, mutta yhdessä olemme paljon enemmän. Nöyrästi kiitän.

Uskon, että näin on hyvä.

Tulkitsen, ettei näin saisikaan olla. Ei saisi olla liian innostunut tekemisissään tai liian positiivinen asenteissaan. Ehkei saisikaan nähdä toiveikkuutta, ei ihmisten upeita voimavaroja ja kyvykkyyttä. Ehkei saisi heittäytyä tilanteisiin, ei ainakaan liiaksi, jottei olisi sinisilmäinen, jottei sairastuisi hybrikseen tai omnipotenssiin, jottei unohtaisi realiteetteja tai teeskentelisi.

Työnohjaajana toimiessani minulle on sanottiin kaltoinkohdellusta 12-vuotiaasta lapsesta, jonka selvitymiskeinot rikkoivat järjestäytyneen yhteiskuntamme lakeja ja asetuksia: ”Hän on tiensä valinnut.” Siis oikeastiko? ”Hän on tiensä valinnut.” Valitseeko 12-vuotias tiensä?

En enää tiedä mikä on liikaa.

Entä jos voin vain olla läsnä? Uskoa naiivisti/idealistisesti, että ihminen on aina hyvä, hyvä sellaisenaan. Ongelmia on kaikilla. Ongelmat ovat tavallisten ihmisten tavallisia ongelmia.  Entä jos voin rikkoa oletettuja kielteisiä realiteetteja, jättää ihmeelle mahdollisuuden? Toimia siten kuin kouluttautujat minua kohtaan toimivat: lempeästi töytäistä jopa omien rajojen yli?  On ilo yhdessä etsiä aarretta ja löytää se.

Vain näkökulman vaihtaminen.

Virtaus, flow

Mihaly Csikszentmihalyi syntyi vuonna 1934 Fiumessa, Italiassa (nykyään Rijecka, Croatia). Csikszentmihalyin isä oli unkarilainen diplomaatti. Hänen asemapaikakseen määrättiin Rooma, jonne Mihaly muutti lapsuuden perheensä mukana. Toisen maailmansodan sytyttyä Csikszentmihalyi alkoi ihmetellä, miten toisista menestyvistä, itsevarmoista aikuisista tuli yhtäkkiä avuttomia, neuvottomia ja masentuneita olosuhteiden uhreja. Jotkut puolestaan pysyivät rauhallisina, luottavaisina ja pitivät toivoa yllä sodan sekasorrosta huolimatta. Hän huomasi, että häntä itseään auttoi shakin pelaaminen. Se vei hetkittäin ajatukset pois henkilökohtaisista tragedioista ja menetyksistä. Sodan päätyessä Mihaly oli vain 10-vuotias, mutta sodan aikana syntynyt uteliaisuus ihmisen ajattelua ja käyttäytymistä kohtaan oli jo saanut alkusysäyksen.

Kun Mihaly Csikszentmihalyi oli 16-vuotias, hän matkusti Sveitsiin, missä hän tutustui Carl Jungin luentoihin ja kiinnostui psykologiasta. Sodan jälkeisessä Euroopassa oli kuitenkin vain vähän mahdollisuuksia opiskella, joten Csikszentmaihalyi muutti Yhdysvaltoihin 22-vuotiaana. Chicagon yliopistossa ja myöhemmin Kaliforniassa Drucker school of Managementissa hän tutki 50 vuoden ajan onnellisuutta ja luovuutta, jotka hänen mielestään eivät ole ainoastaan passiivista toimintaa. Tutkimustensa perusteella hän päätteli, että elämän parhaat hetket ovat hetkiä, jolloin ihmisen keho tai mieli täysin uppoutuu tiettyyn, vapaaehtoisuuteen perustuvaan tekemiseen ja päämäärään. Päämäärässä on oltava riittävästi luovuutta, haastetta ja sen eteen on nähtävä sopivasti vaivaa. Csikszentmihalyi alkoi kutsua tätä luovuuden, subjektiivisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden tilaa flow-tilaksi. Flow´n tarkoitus on tuottaa iloa.

Flow-kokemukseen liittyy Csikszentmihalyin (2005) mukaan kahdeksan osatekijää:

1. Tehtävällä on selvät päämäärät.
2. Yksilön keskittyminen on täydellistä.
3. Oman minän arviointi vähenee.
4. Ajantaju katoaa.
5. Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta.
6. Yksilön kyvyt ja tehtävän vaativuus ovat tasapainossa (tehtävä ei ole liian helppo eikä liian vaikea).
7. Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta.
8. Tehtävä on itsessään palkitseva.

Onnellisuus ei ole vain passiivinen tila -teesin perusteella itseä ja toista voi opetella ja oppia ohjaamaan virtauksen ja onnellisuuden saavuttamiseksi. Se, mihin kiinnittää huomion ja suuntaa energian, lisääntyy. Kun tietoisesti keskitytään valittuun tavoitteeseen, psyykkinen energiamme, kykymme ja osaamisemme kirjaimellisesti ”virtaa” kohti tavoitetta. (Csikszentmihalyi 2005, teoksessa Tamski 2016, s. 104-105.)

Rakkaus työhön

Rakkautta on määritelty ja analysoitu monin eri tavoin niin tieteissä kuin taiteissa. Paavalin ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä kirjoitetaan: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.” Teosofi Yrjö Kallinen määritteli Kaikkiallisen rakkauden: ”Rakkaus on sisäisen selkeyden tila, jossa on voimaa ilman taistelemisen tarvetta, lujuutta ilman haavoittamishalua, myötätuntoa ilman jaottelua ja luokittelua, varmuutta ilman kääntämisintoa. Sen olemus on ymmärtäväistä, ja todellinen ymmärtäminen, joka kohdistuu yhtä hyvin omaan itseen kuin toisiin, saa aikaan merkillisen tuloksen: ihminen elää rauhantilaa keskellä rauhatonta maailmaa.” Kirjailija Sylvi Kekkosen kirjassa Kipinä on aforismi: ”Rakkaus työhön on rakkautta elämään, sen juhlaan ja sen arkeen”. Sosiologi Francesco Alberoni puolestaan vertaa kirjassaan Rakastuminen rakkautta joukkoliikkeeseen, johon osallistuu vain kaksi ihmistä. Hän kirjoittaa kaiken voittavista elämyksistä ja kaiken mahdollistavasta voimasta. Psykologi Veli-Matti Toivonen puolestaan pohtii blogissaan kolmea rakkauden muotoa: eros, filia ja agape. Eros, eroottinen rakkaus, on halua ja intohimoa. Filia, veljesrakkaus, on iloa toisen olemassaolosta. Agape, jumalallinen rakkaus, antaa tilaa kasvulle ja on pyyteetöntä sallimista, jossa ilo syntyy toisen hyvinvoinnista ja onnistumisesta. Amor neljäntenä rakkauden muotona kuvaa romanttista rakkautta. Valokuvaaja, sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen puhuu lempeästä katseesta, rakastavasta katseesta.

Luonnontieteilijät selittävät rakastumisen olevan kemiallinen ja biologinen reaktio. Mm. kortisoli, testosteroni, serotoniini, dopamiini ja elimistön itsensä tuottama morfiini aiheuttavat reaktioita, jotka pitävät meidät valppaina ja auttavat suuntaamaan huomiotamme tärkeäksi kokemiimme asioihin. Pelon, surun, vihan, nälän ja kivun tunteet väistyvät. Kemialliset muutokset saavat aikaan läheisyyden, hyvänolon ja onnen tunteita. Empatiakykymme lisääntyy, jolloin toisen tunteet tulevat tärkeiksi. Samalla huomiomme kapeutuu ja keskittyy tarkoituksen mukaisesti. Rakastuneina havaitsemme lähinnä toisen myönteiset ominaisuudet ja jätämme kielteiset huomiotta. Kaikkien keho- ja aivomuutosten tarkoitus on muodostaa suhteesta pysyvä ja siirtyä rakastumisesta rakkauteen. Biologisessa mielessä rakastuminen aiheuttaa eri ihmisissä erilaisia reaktioita. Toiset rakastuvat alati, jotkut eivät koskaan. Jotkut rakastuvat tulisesti, toiset rauhallisemmin.

Parhaimmillaan työ on elämän merkityksellinen osa, joka tuottaa innostumista ja iloa. Sosiaalinen työympäristö, vuorovaikutus, työn vaihtelevuus, itsensä toteuttaminen ja haastaminen, vastuu ja arvostus sekä vaikuttamis- ja kehittymismahdollisuudet pitävät yllä ja edistävät ihmisen hyvinvointia. Myönteinen tunne- ja motivaatiotila, joka näkyy tarmokkuutena, omistautumisena ja uppoutumisena työhön on hyvää työn imua.

On lupa sanoa ”minä rakastan työtäni ja viihdyn siinä” tai ”pidän työstäni, se on mukavaa”. Rakkaus työhön auttaa jaksamaan, innostumaan ja innovoimaan. Tärkeät asiat nousevat esille. Valppaus löytyy. Hyvän olon ja onnen tunne lisääntyy. Työ sujuu, se on mielekästä, virtaa ja tempaisee mukaansa. Työtä, sen ilmiöitä ja ihmisiä on lupa rakastaa ja ilman määrityksikin siitä tunteesta voi nauttia.(Tamski 2016, 131-132.)

Meissä on jo kaikki.

Lapsissa on luonnostaan innostumisen taito eikä se innostuminen aina katso aikaa tai paikkaa. Ehkä me aikuiset kiellämme lapselta liian usein, liian innokkuuden ja autamme näin kadottamaan yhteyden intoon. Sitten aikuisena emme uskalla näyttää intoamme, ettemme tulisi leimatuiksi höperöiksi, hörhöiksi, ylivilkkaiksi, bipolaari-häiriöisiksi tai muuten vaan kummallisiksi.

Kreikankielen sana entheos tarkoittaa ”jumaluuden läsnäoloa sisimmässämme”. Immanuel Kant (1791) kirjoitti: ”Hyvän alkuperä ei ole missään ihmisten ulkopuolisessa, ei sen enempää luonnossa kuin Jumalassa, vaan pelkästään hyvässä tahdossa” ja jatkaa ”Jotta moraalilla olisi merkitystä, meidän täytyy olettaa täydellisen hyvä ja oikeudenmukainen olento moraalin perustaksi.”  Entheos-sanan voi tulkita myös inspiraatioksi. Sana entusiasmi juontaa juurensa samasta sanasta. Se tarkoittaa intoa. Voisiko into, innokkuus sisältää mahdollisuuden? Olisiko siinä saman aikaisesti jotain moraalisesti oikein, kaunista ja esteettistä?

Innostuminen sydämen sopukoita myöten, ihan kokonaan ja aidosti on rohkeutta, sisältää mahdollisuuden ja tarttuu!

By |2018-03-11T20:09:03+00:00maaliskuu 11th, 2018|0 Comments