Tieteen termipankin mukaan ”myöhäiskeskiajan Ranskassa jargon tarkoitti käsittämätöntä salakieltä. François Villon (1431 – n. 1463) sepitti monia runoja – ballades en jargon – varkaiden ja kulkurien kielellä”. Terveiseni vaan Erkki Teittiselle! Muistoissa upeat esityksesi! Uusia odotellessa.
Ammattikieli (jargon) ja arkikieli ovat eri asiat. Tajuan toki, että kullakin ammattialalla ja sosiaaliryhmällä on oma slanginsa ja oma termistönsä. Parhaimmillaan ammattikieli helpottaa asiantuntijoiden keskinäistä viestintää ja lisää yhteenkuuluvuutta, mutta ulkopuolisten voi olla vaikeaa ymmärtää sitä. Heille jargon on siansaksaa, kapulakieltä tai mongerrusta, josta ei saa selvää ja jonka taakse voi myös tarkoituksellisesti piiloutua tai piilottaa. Jargon sopii erittäin huonosti sosiaalialan suoraan asiakastyöhön.
Toivon, että työntekijät havaitsevat puheessaan myös arkipäiväistyneen jargonin. Siinä kieli vaikuttaa kyllä tutulta eikä se sisällä välttämättä akateemista sanastoa, mutta ilmaisut ovat vähintäänkin outoja asiakastilanteisiin. Tällaisia ilmaisuja ovat mm. tavoite, menetelmät, lähestymistavat, viitekehys, tausta-ajattelu, palaute, arviointi – niin arkipäiväistä ammattilaiselle! Silti en ainakaan minä kysy mieheltäni: ”Hei Seppo, mikä meidän viikonlopun tavoitteemme on ja millä menetelmällä me sen saavutamme?” Enkä jatka: ”Sitten maanantai-aamuna arvioimme viikonvaihdetta ja annamme siitä palautetta.” En puhu arjessa näin.
Matti Siivolan mukaan ammattilaisen ”tie takaisin ihmiseen” alkaa poisoppimisesta. Sen merkkejä ovat mm. ammattikielen vähenevä käyttö ja huumorin lisääntyvä käyttö. Sukupolvien rikastama, runsasvivahteinen kieli on paljon kuvailevampaa kuin se, mihin korkeahierarkkinen, tieteellinen tai ammatillinen kieli luokittelevassa köyhyydessään pystyy. Hänen mukaansa voimme arkikielen avulla saada entistä kokonaisvaltaisemman kuvan ihmisten elämästä. Siihen kokonaiskuvaan mahtuu myös asiakasta kunnioittavan huumorin käyttäminen. Siinä keskustelu saa polveilla myös sivuraiteille ja harhateille. Näin on mahdollista saada rikas kokonaiskuva yksilöstä tai ryhmästä. Näin voidaan löytää oleellinen. Yllättäin ammattilaisuus ilmeneekin entistä korkeammalla tasolla, joka sisältää myös elämystietoa.
Ihminen ei halua tuntea itseään typeräksi tai ulkopuoliseksi sen vuoksi, että ammattilaisten hyvää tarkoittava puhe ei avaudu heille. Ihminen haluaa ymmärtää ja olla mukana omassa elämässään. Hän haluaa hyödyntää kokemuksiaan, luovuuttaan ja ideoitaan yhdessä ammattilaisten kanssa, kohti toivottua tulevaa. Hän haluaa kuulla sanoja, jotka tarkoittavat hänelle jotain, jotka tukevat, innostavat ja rohkaisevat häntä. Kukaan ei halua tulla vain ohjailluksi. Jokainen haluaa, että häneen luotetaan, hän kelpaa sellaisenaan, tulee hyväksytyksi ja rakastetuksi itsenään Hän haluaa puhua ihmisen kanssa ihmisten kielellä.
Lähteet:
Tieteen termipankki 2.02.2019: Kielitiede:jargon. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:jargon.)
Siivola, M. 2003 Tiedon sanat, ymmärryksen kuvat. Ymmärryksellisen ryhmätyönohjauksen erillispiirteitä. Suomen lääkärilehti 5, Vsk 58, 555-560.