(Kuva: Evelin Kask, HS 5.10.2013)
En aloita koulutuksia, en lopeta koulutuksia, enkä edes kouluta siinä välillä. Olen vain tullut samaan paikkaan, kohtaamaan toisen yhteisen asian äärellä. Tälle kohtaamiselle en vielä ole löytänyt sopivaa ilmaisua, sopivaa nimeä tai sitä kuvaavaa sanaa. Toinen kirjoitti:
”On taas niin kiva tulla sinne keskustelemaan ja oppimaan uutta kivassa porukassa. Sain viime kerrasta oikein lisäpuhtia hommiin, sinua on mukava kuunnella; osaat luoda rennon ja innostavan ilmapiirin.”
Kirjoittaja ilmaisee asian ytimen: keskustella, oppia, kivassa porukassa, saada lisäpuhtia hommiin, kuunnella, rennossa ja innostavassa ilmapiirissä. Me teimme sen yhdessä, minä ja toinen.
Oppimista tapahtuu kaikkialla – torilla, kirjastossa, kahvipöydässä, metsässä, televisiota katsellessa, sosiaalisessa mediassa… Ihmiset oppivat ihan itsestään, kun lakataan opettamasta. Ajatukset selkiytyvät, kun pysähdytään, kohdataan, ollaan vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Ihmiset parantavat itse itsensä, kun he löytävät terveytensä. Ihmiset auttavat itse itseään, kun he huomaavat olevansa kyvykkäitä. Ihmiset voimaantuvat ja viisastuvat, kun he saavat luoda uusia malleja, elää omalla tavallaan. Ihmiset löytävät ratkaisunsa – kuin itsestään. (Toivonen & Koivisto 2010.)
Mainiot ”koulutukset” syntyvät itsestään. Yhdessä jakaminen, toisen tsemppaaminen, toimivien mallien poimiminen, yhteisten pulmien ratkominen, esimerkkien äärellä viipyily, oman asenteen tarkasteleminen, ajatusten peilaaminen, vuoroin vaikuttaminen, tunteiden salliminen…Olen ylpeä jokaisesta kohtaamisesta.
Lari Malmberg kirjoitti artikkelissaan Taikurin salaisuus taikuri Marko Karvosta (HS, kuukausiliite 5.10.2013). Karvon elämäntarinan, arvojen ja asenteiden sekä taikuruuden historian lisäksi minua innoitti erityisesti Marko Karvon ajatus siitä, että taikuruudessa on kolme tärkeää osaa: johdanto, muutos ja salaisuus.
”Johdannossa estradille ilmestyy jotain tavallista, esimerkiksi kyyhkynen…Sitten seuraa tempun toinen vaihe, muutos. Tapahtuu jotain yliluonnollista. Kaikki on toisin. Kyyhkynen muuttuu valkoiseksi liinaksi… Yleisö haukkoo henkeään. Se miettii kiihkeästi, mihin kyyhkynen katosi… ”
”Mikä on tempun kolmas osa eli sen salaisuus? Mutta vaikka yleisö muka etsii vastausta, se ei halua tietää sitä. Yleisö ymmärtää, etteivät taikatempun ensimmäinen ja toinen osa olisi niin nautinnollisia, jos kolmas osa, salaisuus, paljastuisi. Siksi yleisö haluaa uskoa, edes hetken.”
Oppiminen on kuin taikuutta
Johdannossa ihmiset tulevat ”koulutuksiin”, oppimaan uutta, jotain, josta ovat kiinnostuneita, jotain, mitä tarvitsevat. ”Kouluttajalla” on omat tavoitteensa, hyvä tarkoituksensa ja kehykset ”koulutukselle”.
Muutoksessa itse ja toinen tekee tilaa uudelle, uskaltaa heittäytyä tuntemattomaan, omien rajojensakin ulottumattomiin. Itse ja toinen arvioi ehdollistuneita tapojaan ajatella ja toimia. Muutos tapahtuu heittäytymällä, irtipäästämällä, vapautumalla ja syttymällä. Se tapahtuu tekemällä jotain sellaista, joka hetkeksi pysäyttää totutun. Toisinaan järjetönkin tekee tilaa uudelle, joka rakentuu jo koetun päälle, alle, rinnalle. Eikä kukaan tiennyt, mitä tapahtui. Se on salaisuus.